Pyykkiä, kihloja, kutsuja ja äitejä ! ♥

Heippa ja ihanaa äitienpäivän aamua! :) Ja jokaiselle äidille - oikein ihanaa äitienpäivää !

Mun äitienpäivä tulee kulumaan osittain saman kaavan mukaan kuin aiemminki, paitsi nyt tuli anoppila kiertelymatkaan mukaan. :) Puolenpäivän aikaan lähden siskon kanssa mun vanhemmille, tietenkin antamaan äidille lahja! Sieltä sitten kotiin hakemaan mies (jahka se pääsee töistä) ja mennään yhdessä mun mummulaan, josta sitten viimeisimpänä anoppilaan. :)  Nää äitienpäivät on tupannut menemään aina niin, että ensin omilla vanhemmilla ja sitten mummulaan, jonne sitten koko suku kokoontuu yhdessä. :)

Mut mitä perjantaina tapahtui? Maanantaina mä päätin että NYT - nyt mä sen teen, ja tilaan itselleni pesukoneen! Mä oon jo 1,5 vuotta ravannut vanhemmillani pesemässä pyykkiä ja mä olin niin kyllästynyt siihen, että mä kirjotin osoitekenttään verkkokauppa.com ja selailin sieltä sitten kaikkia pesukoneita. Mä löysin sieltä edullisen Boch:in pyykkikoneen. Kalliskaan ei ollut, sillä maksoi vain 279,90 :) Koko viikon katoin postiseurantaa ja odottelin että koska ne sieltä itellasta mulle soittaa, kunnes keskiviikkona puhelin soi, ja sovittiin toimitus perjantaille. Perjantaina kun kone tuli, mä olin ihan onnesta soikeena ja olisin niin paljon heti halunnut päästä testaamaan uutta konetta, mutta piti odottaa lauantai-iltaan, sillä miehen veli lupasi tulla laittamaan sen mulle paikoilleen.

Eilen sitten oltiin mun serkun ja sen miehen kihlajaisissa. Hääpäiväkin päätetty jo vuoden päähän. :)Sisko jakoi eilen kutsukortit valmistujaisiinsa! :)

Eilen illalla sitten mä sain vihdosta viimein mun pyykkikoneen paikalleen! Kello oli jo niin paljon illalla, kun se saatiin liitettyä, ettei sitten viitsinyt enää alkaa pesemään pyykkiä. Tänä aamuna kuitenkin kello soitti 8:00 ja ensimmäinen koneellinen pyykkiä pesty tähän mennessä, ja toinen jo menossa. :)


♥:lla Piia :)

ESITTELYSSÄ- MINÄ

Esittelyssä - minä!

Eli olen Sastamalalainen parin viikon päästä 21 vuotta täyttävä naisenalku. Muutin omilleni reilu 1,5 vuotta sitten. Asustelen tälläisessä pikkukylässä Sastamalan alueella. Perheeseeni kuuluu äiti, iskä ja mua pari vuotta nuorempi pikkusisko. Tietenkin perheeseeni kuuluu pikkusiskon miehen lisäksi oma mies joka opiskelee Porissa lähihoitajaksi, mutta asustelee nyt mun luona työharjottelun ajan. Mulle erityisen tärkeässä roolissa elämässäni on perhe. Ilman heidän tukeaan ja apuaan olisin hukassa. Mulla on vakituinen työ Sastamalan Vammalassa jonne kuljen omalla autolla.

 

 

Mulle elämän viisi tärkeintä asiaa on

♥ Perhe - Heille voin purkaa huolet ja murheet. He tietävät lähestulkoon kaiken mun elämästä. On suurenmoinen helpotus, että mulla on niin hyvä suhde mun vanhempiin ja siskoon. Käyn heidän luonaan lähestulkoon jokapäivä. Välillä vietän öitä heidän luonaan.

♥ Mies - Ilman tota mun miestäni en osais kuvitella elämääni. Hänkin tukee ja auttaa mua parhaansa mukaan aina. Hän rakastaa mua juuri tälläisenä kuin olen, eikä mun oo ikinä tarvinnu esittää hänelle mitään muuta kuin olen. Hän on mun kanssani mun virheistäni huolimatta.

♥ Ystävät - Mulla on tavallaan kaksi parasta ystävää. Heille molemmille voi soittaa koska vaan, jos on joku hätänä ja he tietävät, että mulle voi soittaa. Ollaan heidän kanssa koettu niin monia hyviä hetkiä, myös niitä huonoimpiakin.

♥ Työ - Mulle yhdessä suuressa roolissa elämässäni on työ. Mä oon kiitollinen siitä, että mä saan tehdä töitä ja ansaita oman elantoni sillä. Ilman mun monia työpaikkoja ei olis vieläkään ollut mahdollista, että olisin omillani.

♥ Liikunta - Yksi suuri osa elämääni on liikunta. Musta on ihanaa lähteä lenkille huonon pävän jälkeen tuulettaan asioita. Liikunta on osa mun päivittäisiä rutiineja. Liikkuminen tuottaa mulle suurta iloo ja hyvän olon tunnetta.

Mä oon iloinen persoona. Mulla on positiivinen asenne kaikkeen. Vaikka välillä menisikin asiat vinksinvonksin, niin osaan kaivaa siitä sen positiivisuuden esiin.

Tässä lyhykäisyydessään minusta. Voitte laittaa kommenteilla mulle kysymyksiä, mitä haluaisitte vielä musta tietää lisää, niin kokoon niistä sitten uuden postauksen. :)

♥ Piia

Blogin uudelleen herättäminen henkiin - POSTAUSIDEOITA? ♥

Blogin pitäminen on jäänyt ihan kokonaan, mutta innostuin uudestaan bloggaamisesta lueskellessani muiden blogeja.

Siksipä pyydän teitä, lukijat kertomaan, millaisen postauksen haluaisitte mun tekevän seuraavaksi?
Aikaa postaustoiveiden ehdottamiseen on 9.5 asti, ja toivon että tulee erilaisia ehdotuksia. Laukun sisältöö,
arkee kuvina, arkee tekstinä tai arkee vaikka molempina.

♥:ll FeelThisMoment Piia

New Home ♥

Aattelin tässä aikanikuluksi esitellä muutamilla kuvilla teille mun uutta vuokra-asuntoo. :)

Muutin tähän vähä vajaa kuukausi sitten. Tässä on kolme huonetta ja keittiö. Ja kyllä, monille varmaan herää kysymys, että mitä teen yksin näin isolla asunnolla, mutta tarkoituksena on että K muuttaa tänne valmistumisensa jälkeen. :) Mutta tässä siis muutama huonolaatuinen kuva, koska mun kamera on jotenkin sökönä.. :)

 Tässä ensimmäinen otos olkkarista :) Kuten huomaatte, täällä on tollaset tosi vanhanaikaset ovet. Alkuun se häiritsi itteenikin, mutta nyt niihin on silmä tottunut, ja ehkä noi just vielä vähän sopiikin tähän mun teemaan. :)
Oikeanpuoleisin ovi tuolla on siivouskomero, keskimmäinen on suihkutilat ja vasemmanpuoleisessa on yksi huone, mutta siitä en kuvaa ottanut koska se on vielä täysin kesken. Ehkä myöhemmin. ;)

 Toinen otos mun olkkarista. Pitkään pohdittiin että miten me telkkari sijotetaan tänne, mut löydettii ihan kiva ratkasu siihen pulmaan. :) Ikkunoissa roikkuu ihanat uudet violetit verhot ja pikkusiskolta sain joululahjaksi täyellisesti sopivan kaitaliinan ruokapöytään. :)

 Kolmas kuva, olkkarin ja keittiön rajauksesta. Mä rakastuin tähän keittiöön samantien, etenkin tähän baaritiskisysteemiin. :) Kivasti voi sitten laittaa tuparivieraille kahvit tuohon, ettei kaikkea tarvitse änkeä tuohon pieneen ikean ruokapöytään. :D

Viimeisin kuva löytyy makkarista. Tänne ei oikein muuta mahdu kuin tuo meikkipöytä (joka näyttää olevan hurjan sekaisin, enkä huomannut kuvia ottaessani tätä asiaa) ja tuo sänky. Verhot on edellisestä asunnosta myös käyttöön otetut, väriteemana siis sini-valkoinen makkari. :) Tässä huoneessa mä tykkään tosta tiiliseinästä, se on jotenkin ihana !

Tässä pieni katsahdus mun uuteen kotiini. Hope so tykkäsitte. :)

♥Piia

5 asiaa, joita ilman elämä olisi tuskaa

Ajan kulumiseksi päätin listata viisi asiaa, joita ilman en vaan voi elää.

1. Peili.

Ilman peiliä, mä en kehtaisi ikinä lähteä kotoa mihinkään. Saatan monta kertaa käydä peilin edessä vaan kattomassa miltä näytän. Peili on tärkee osa mun elämää.

 

2. Kännykkä

Ilman kännykkää ei vaan oo elämää. Oon todellinen kännykän orja. Jos puhelin menee rikki (oon pari kertaa kokoenut tän kamaluuden), meen ihan paniikkiin, sillä sieltä häviää kaikki todistusaineisto, musiikki ja pelit. 

 

3. Perhe

Ilman perhettä ei vaan pysty elämään. Mä oon onnellinen siitä, että mun vanhemmat on edelleen yhdessä, ja että oon saanu loistavimman pikkusiskon ikinä. Meidän perheellä on vahva side, jaetaan toistemme kanssa kaikki asiat. 

4. Telkkari

Mä en ennen kattonu oikeestaa telkkaria niin paljon kuin nyt, kun muutin uuteen asuntoon. Johtunee varmaan siitä, että edellisessä asunnossa ei ollut erillistä olohuonetta, vaan kaikki oli samassa tilassa. Nyt kun on tilaa niin tää sohvalla löhööminen ja telkkarin katselu on aika makoisaa! 

 

5. Auto

Ilman autoa mun olis mahdoton elää! Auto on mulle tärkee kulkuneuvo, sillä työmatka on yli 11 kilometriä. Auto on siinäkin mielessä tärkeä kulkuneuvo ja asia mulle, että jos hermostuttaa ja haluan äkkiä vaan pois, niin sitten hypätään autoon ja eikun menoksi. Auto on elintärkeä, sillä täältä on työpaikallekkin tosi hankalat kulkuyhteydet. 

 

♥ Piia

Mieleenpainuvimmat asiat vuodelta 2013

Tää on tää jokavuotinen "pakko"postaus. Kerätään siis vuoden 2013 mieleenpainuvimmat asiat ja tapahtumat postaukseen.

Vuosi 2013 alkoi kurjasti. Menetin monia hyviä ystäviäni tyhmillä mokillani. Opin ainakin näistä mokailustani sen, että ihmisen täytyy mokailla. Sitten vasta tajuaa asioiden todellisuuden ja merkityksen. Kuitenkin asiat saatiin järjestykseen ja moni ihminen antoi anteeksi hölmöilyt.

Toisena mulla jäi mieleen vuodelta 2013 työt. Olin kahdessa eri työpaikassa tämän nykyisen lisäksi. Alkuvuodesta olin Lihajalosteella ja kesäksi totaalinen alanvaihdos ja pääsin kylmäkön ja myyjän työtehtäviin Pyymäen Leipomolle. Syksyllä hain vakituista työtä, työhaastattelu jännitti ja sain heti vakituisen työn. Nykyään toimin päiväkodin keittiöllä keittäjänä. Todellinen onni on suosinu mua työn suhteen!

Kolmantena taisi jäädä mieleen mun synttärit, joita juhlittiin railakkaasti isolla porukalla. Ensin rannassa pelaten aliasta ja sieltä kavereiden luo jatkamaan, kun ilma alkoi viiletä. Oli yhdet mahtavimmista synttäreistä ikinä.

Neljäntenä mieleen jäi tää joulukuun muutto uuteen, isompaan kotiin. Soitin ihan muuten vaan tästä asunnosta. Kävin katsomassa tätä marraskuun lopulla ja asunto näytti mielestäni mukavalta ja tuntui heti omalta kodilta. Päivän mietinnän ja laskutoimitusten jälkeen päätin ottaa tämän asunnon, ja se kyllä kannatti. Mua hirvitti ihan hirveesti muutto, sillä tää on yli kolme kertaa isompi kuin mun edellinen asunto. Yksiöstä kolmioon, se on iso tilanmuutos. Alkuun mietti, että mitä tällä kaikella tilalla tekee, mutta sit kun tavarat oli kannettu sisään niin sitä alkoi miettimään, että miten oon saanut kaiken tän tavaran mahtumaan pieneen yksiöön. Nyt vasta oon asettunut kunnolla kodiksi. Työmatka piteni 11,3 kilometrillä, mutta ei se haittaa.



Viidentenä ja tärkeimpänä asiana jäi mieleen mun ja K:n tapaaminen ja seurustelusuhteen alkaminen. Sain ihanan, huolehtivan ja rakastavan jääkiekkoilijamiehen rinnalleni. Hän kruunasi mun vuoden todellisesti. En mä osaisi ajatella enää aikaa ja elämää ilman K:ta. ♥

Tässä viisi mieleenpainuvinta asiaa viime vuodelta. Vuosi 2013 oli ehkä paras vuosi pitkiin aikoihin. Kaikkea ihanaa ja kivaa tapahtui, mutta tuli niitä pettymyksiä ja surunkin hetkiä. Niistä ei mihinkään pääse.

Tehdään tästä vuodesta 2014 parempi ja ihanempi yhdessä. Hyvää uutta vuotta kaikille blogiani lukeville ja kaikille bloggareille. ♥

Se ei oo iskeny aiemmin näin, se oot sä, se oot sä.

Vielä muutama kuukausi takaperin mä vollottelin, kuinka paskaa mun elämä on ja, että mä en tuu ikinä löytämään sitä mun unelmien miestä. Musta tuntu pahalta lukee facebookista pariskuntien tilapäivityksiä, ja vielä pahemmalta tuntui kadulla vastaantulevat pariskunnat niin onnellisen näköisinä ja rakastuineina. Monesti mietin, että miksi minulla ei ole oikeutta onneen. Oon käynyt läpi monia suhdesotkuja ja ongelmia ja koin siksi oloni epäoikeutetuksi onneen. 

Puolitoista kuukautta sitten tapahtui suuri ihme. Mut valtas tosi suuri ihastumisen tunne. Sydän tako taukoomatta niin lujaa, tuntui kuin se olisi tullut rinnasta läpi. Ensimmäisinä ajatuksina päässä pyöri, ettei tää voi olla totta, että minäkö ihastunut, eihän sitä onnea mulle ennenkään oo suotu.

Olin siskoni seurana paikallisessa juottolassa selvinpäin. Tai tarkennetaan, olin kuskina. Meillä oli määrä vaan piipahtaa juottolassa, mutta sitten tapasin siellä entisestä työpaikastani tutun miehen jonka kanssa tosin oltiin vaihdettu vain muutama sananen. Olin elänyt siinä luulossa, että hän on parisuhteessa, ja perhe perustettuna, mutta ei.  Tai oikeestaan mulle edellisessä työpaikassa niin kerrottiin. Mä jopa luulin häntä paljon vanhemmaksi mitä hän oikesti on. Noh, siinä kohtaa mä en vielä mitenkään häkeltynyt, halattiin ja juteltiin kaikkee maan ja taivaan väliltä, mm. hänen uusista opinnoistaan lähihoitajaksi ja mun uudesta vakituisesta työpaikasta. Sydämen taonta rauhottui. Jatkettiin keskustelua ja jossakin kohtaa keskustelussa kävi ilmi, että oltiin silmäilty toisiamme jo työmaalla. Aika huvittavaa. Eräs meidän yhteinen tuttava tuli keskeyttämään meidän keskustelut ja mä ajattelin, että noniiin, se oli si visssii siinä. Mies palasi hetken kuluttua takaisin mun luokse ja suuteli. Olin tosi hämmentyny. Sormissa ja varpaissa kihelmöi, tunsin kuinka sydän alkoi takoa uudestaan ja vieläkin kovemmin. Tähän asti aika oli mennyt hirmuista kyytiä ja pian jo siskoni tuli hakemaan minua, sillä en ollut huomannut edes valomerkkiä. Mies kuitenkin lupasi saattaa mut ja siskoni autolle. Siinä sitten vielä höpötettiin pihalla siskon istuessa autossa ja mies otti puhelimensa esiin. Tiesin heti mitä se tarkoittaa, joten luettelin puhelinnumeroni. Napakymppi. Mun oli aika lähteä viemään humaltunutta siskoani kotiin. Mies kuitenkin tarttui mua kädestä kiinni, katsoi mua silmiin, suuteli ja toivotti hyvät yöt ja turvallista matkaa. 

Parin viikon kiivaan viestittelyn ja näkemisten jälkeen mun tunteet vahvistuivat seurustelutasolle, niin myöskin kävi hänelle. Ja tässä sitä nyt ollaan. Parisuhteessa entisen työkaverin kanssa. Monesti iltaisin mietin edelleen, että ansaitsenko minä noin ihanan miehen itselleni. Hän huolehtii, pitää kiinni, tukee ja on turvana asiassa kuin asiassa. Meillä ei oo ikinä tylsää. 

En ikinä uskonut siskoani ja kavereitani, jotka sanoivat mulle, että se oikea tulee sitten kun sitä vähiten odottaa. Ja näin kävi. Vai oliko se kenties kohtaloa? Nobody knows. 

Happy end. I´m in love ! ♥


♥ Piia